Torstaina koin elämäni ahdistavimman ja pisimmän 15-minuuttisen.

Olin leffassa (Ocean's 13) miehen kanssa, jota olen tapaillut viime aikoina. Bussissa matkalla kotiin istuin hänen vieressään, juttelimme, hänen kätensä oli minun reidelläni, kun täysin odottamatta kyytiin nousi toinen mies, jota olen tapaillut viime aikoina, moikkasi ja istui kaverinsa kanssa toiselle puolelleni. Ahdisti, käteni tärisivät, kieleni oli solmussa, ja voisin vaikka vannoa, että naamani oli niin punainen, että tilannetta seuraamattomatkin tajusivat, mitä on tapahtunut. Viisitoista pitkää minuuttia höpisin hermostuneesti ja yritin epäonnistuneesti esittää rauhallista, mutta todellisuudessa minuun sattui aivan uskomattoman paljon. Ei siksi, että jäin kiinni, vaan siksi, että tajusin satuttaneeni kumpaakin noista miehistä, ja koska tajusin, miten sekopäistä oli alunperinkään hankkiutua tällaiseen tilanteeseen.

Kun pääsin kotiin, velloin kolme tuntia ajatuksissani ja avauduin irkissä muutamalle kaverille. Tajusin, että olen alle vuoden sisään maannut neljän miehen kanssa. Tajusin, etten ole kahteen ja puoleen vuoteen onnistunut seurustelusuhteessa; jos ihmissuhteeni onkin kestänyt yli kuukauden, siitä on tullut epäsäännöllinen seksisuhde, fuckbuddy-suhde, jolla ei ole mitään tekemistä sitoutumisen tai rakkauden kanssa. Tajusin, että kaverini ja muut ihmiset ympärilläni pitävät minua pelinaisena - minua, joka olen yhä sisälläni se epävarma ja ruma outolintu, jonka kaikki kiersivät kaukaa yläasteella!

En minä harrasta irtosuhteita, koska olen vahva ja itsenäinen, vapaa nainen. Olen ajautunut irtosuhteisiin, koska se tunne, kun on saanut miehen kiinnostumaan, kun toinen on täysin sinun pauloissasi, se ihastumisen ensihuuma, se on HUUMETTA. Se nostaa itsetuntoa, siitä saa voimaa. Se saa uskomaan, että on rakastettava ja ihana ja että maailma on täynnä tätäkin parempia miehiä, joten miksi tyytyisin tähän, kun voisin saada jonkun vielä fiksumman, vielä lahjakkaamman, vielä paremman näköisen, vielä täydellisemmän...

Sen on loputtava.

Sinä iltana sovin leffaseuralaiseni kanssa, että lopetamme tapailun (bussiin nousseen miehen en usko soittavan enää koskaan). Menin hänen luokseen viimeisen kerran, makasin hänen kanssaan ja nukuin hänen vieressään aamuun. Perjantaina aloitin selibaatin, tänään on sen toinen päivä. (Puolentoista vuoden aikana pisin aika, joka olen ollut ilman seksiä, on kaksi viikkoa).

On aika pistää elämä järjestykseen ja vihdoin kasvaa aikuiseksi ja itsenäiseksi niin, että uskallan olla myös yksin.